HB's Skywalker ox

This is sim-game horse // tämä on virtuaalihevonen

Virallinen nimi:HB's Skywalker ox
Kutsumanimi:Luke
Syntynyt: 12.10.2008
Ikääntyminen:Reaaliaikainen/ 5-Vuotias,
Luke ikääntyi 5-vuotiaaksi menetelmällä 1vk=1v. Ikääntyminen muuttui reaaliksi 5-vuoden kohdalla.
Rekisterinumero: VH-51818
Rotu: Arabialainen täysiverinen
Verilinja: Domestic
Väri: Harmaankimo
Merkit: -
Säkäkorkeus: 154cm

Kasvattaja: Babe, Houkutus
Ex. Omistaja: Break (VRL-5810),
Theogonia
Omistaja: Valentine Arabians
Hoitaja:Ei oteta!
Kisaaja:Ei oteta!
Painotus:Siitos ja yleispainotus
Koulutaso:Ko: Helppo A, Re: 100cm,
Me: 110cm
Arvonimet:-
Voittosumma: 0€
Jälkeläisten lukumäärä: 2 kpl
Muuta: -

LUONNE

He is a wise man who just trying to have some fun
Tapasin Luken ensimmäistä kertaa Theogoniassa. En kiinnittänyt siihen aluksi mitenkään erityisesti huomiota. Silloin kiinnitin siihen huomioni, kun näin sen ensimmäisen kerran laitumella. Orin harmaankimo karvapeite säihkyi auringonsäteistä ja harha liehui kevyesti tuulessa. Häntä soihtuna kohoten aurinkoon. Luke ravasi pitkin poikin laidunta välillä pysähtyen repäisemään ruohotupon suuhunsa ja sitä kevyesti rouskuttaen. Istuin aidalla katsellen kuinka tuo harmaankimo ori saattoikin näyttää niin upealta. Hevosen pehmeät askeleet näyttivät todella upeilta auringonvalossa, mutta se ei ollut vielä rakastumiseni tae. Rakastuin oriin vasta sitten, kun se katsoi minua elämää janoavilla silmillään puhkuen energiaa. Siitä hetkestä lähtien halusin Luken omakseni.
~Carita

HB's Skywalker ox, tutummin Luke, on mitä orimaisin persoona. Luke on todellinen jääräpää ja joskus tuntuu että ori on aivan toivoton tapaus. Luke on niitä, jotka eivät koskaan rauhoitu iän myötä tai opi kerrasta, vaan ori elää täysillä, "se on kaikki tai ei mitään"-asenteella. Ori on suorastaan kiihkeä, erittäin levoton luonne, joka ei ole koskaan viittä sekuntia pidempään aloillaan. Ei ole paikkaa, jonne Luke ei turpaansa pistäisi, sillä nuorukainen on mitä uteliain, mutta toisaalta Luken mielenkiinto harvoin säilyy missään asiassa hetkeä pidempään. Luke on myös erittäin lahjakas saamaan kaaoksen aikaan missä tahansa ori ikinä liikkuukin. Karsinassakin Luke harvoin viettää rauhallista hiljaiseloa; eritoten aamuisin ori potkiutuu ja hirnahtelee kaurojensa perään, taikka sitten haluaa vain huvin vuoksi huomiota. Ei ole päivää, jolloin ei Luken pää näkyisi kurottelevan karsinan puolioven ylitse käytävälle, ohikulkijoiden rapsutusten toivossa. Luke nimittäin rakastaa huomiota ja tekee kaikkensa säilyttääkseen huomion itsessään. Laitumella Luke on aina ollut kuin rasavilli pikkuvarsa, joka rakastaa kiusantekoa. Luke ei pahemmin katsele taakseen päästessään vapaaksi, vaan ori nelistää heti tiehensä, hakeutuen kuitenkin yleensä lajitovereiden seuraan, sillä kaikesta huolimatta Luke ei viihdy yksinään. Johtajaori on ainut, jonka Luke jättää suosiolla rauhaan, eikä Luke tietenkään kiusaa myöskään sokeaa orivanhustamme, Little Falcon oxia. Mutta muut saavat kyllä nauttia Luken "huomionosoituksista". Ensinnäkin Luke yrittää pomottaa kaikkia ja jos se ei onnistu, niin ori on mestari ärsyttämään kenet tahansa hermoromahduksen partaalle. Joskus Luke saakin tosissaan kyytiä muilta oreilta, mutta harvoinpa ori ottaa opikseen. Lukelle oppi tulee aina kantapään, tai tässä tapauksessa kavion, kautta ja silloinkin menee useampi kerta, ennenkuin Luke todella tajuaa ettei kiusanteko kannata. Kyllä Lukekin silloin tällöin asettuu ja ori osaakin käyttäytyä halutessaan, jolloin yhteiselo sujuukin yllättävän sopuisissa merkeissä. Luke on vain kovin seurankipeä, eikä malta vain laiduntaa päivät pitkät. Tammojen seurassa Luke tuskin voisi olla maskuliinisempi; ori näyttää suorastaan pullistelevan lihaksiaan esiintyessään neideille - itseasiassa on hyvä, että nuorukainen malttaa pysyä nahoissaan. Luke on kovin orimainen ja pyrkii paimentamaan tammojaan, usein vaihtelevalla menestyksellä. Ja jos lähettyvillä on muita oreja, niin testosteroni kyllä hyrrää, sillä Luke puolustaa aggressiivisesti ja mustasukkaisesti tammojaan muilta oreilta.

Laitumelta antautuminen on Lukelle aina vaikeaa; ori kun ei millään malttaisi tulla sisälle. Luken lempipuuhiin kuuluukin hoitajan juoksuttaminen mielinmäärin ympäri laidunta, vapaaehtoisesti ori ei koskaan antaudu. Onneksi Luke on sen verran perso herkuille, että kaikki vähänkin rapiseva saa orin mielenkiinnon heräämään. Ja Lukehan ei mahda uteliaisuudelleen mitään, vaan tulee luokse, vaikkakin yhä kaarrellen ja kartellen. Mutta lopulta Luke aina erehtyy tulemaan sen verran lähelle, että hoitaja ehtii nappaamaan orin päitsistä tai harjasta kiinni. Lukella kannattaakin pitää päitsiä päässä laitumellakin, orin kiinniottaminen on silloin helpompaa. Toki olisi hyvä, että hoitaja voisi palkita Luken jollain pienellä herkulla, kuten miniporkkanalla, jotta ori oppisi että kiinnijäämisestä seuraa jotain hyvääkin. Taluttaessa Luke on reipas poika, ori ei pahemmin hidastele. On kuitenkin tärkeää, että hoitaja sanelee tahdin, ei Luke. Orin ei saa missään nimessä antaa rynniä tai kiskoa riimunnarua - Luke kyllä asettuu tiukasta komennosta. Luke sipsuttelee ja viskoo päätään, mutta pysyy kyllä käsissä, jos hoitaja on tiukkana. Paikallaan Lukea harvemmin saa pysymään pidemmän aikaa, ori alkaa nopeasti pyörähtelemään ja kiskomaan riimunnarua.

Hoidettaessa Luke kannattaa aina sitoa kiinni, sillä karsinassaan ori on rauhaton ja onnistuu lähes poikkeuksetta litistämään hoitajansa jossain vaiheessa itsensä ja seinän väliin. Kiinniollessaan tämä rajoittuu pelkkään varpaille tallomiseen. Luke ei ole niitä helpoimpia hoitohevosia, ori änkyröi vastaan minkä kerkeää alussa, mutta harjauksen myötä Luke kuitenkin rauhoittuu ja rentoutuu. Luke ei koskaan potki tai näyki, mutta kavioiden puhdistuksessa ori uhittelee ja temppuilee. Luimimista ja hännällä viuhtomista ei kannata säikähtää, se on vain Luken tapa testailla hoitajansa rohkeutta. Luke kyllä nostaa kavionsa ilmaan pelkästä "nosta"-käskystä, mutta heti kun saat kaviokoukun oikeaan kohtaan on jo kavio menossa alas. Hoitajalla täytyykin olla aimoannos kärsivällisyyttä, sisukkuutta ja itsepäisyyttä Luken kanssa touhutessa. Rapsutukset Luke ottaa kuitenkin aina mielellään vastaan, ei ori ole koskaan hellyydenosoituksia vastustellut, mutta ori harvoin vain malttaa olla edes aloillaan, saati kuunnella hoitajaansa. Varusteensa nähdessään Luke alkaa tepastelemaan ja hivenen luimimaankin, mutta varustaminen sujuu kyllä yleensä suhteellisen helposti. Luke voi yrittää kohotella päätään suitsien laiton aikana, mutta kun orin pään ottaa kainaloon ja turvautuu tuttuun "sormi hammasloveen"-niksiin, niin suitsiminenkin sujuu ongelmitta. Satulavyötä kiristettäessä Luke ei pullistele, mutta saattaa kopautella takajalallaan maata. Sitä ei kuitenkaan tarvitse säikähtää, kuten sanoin, sillä Luke ei tosiaan koskaan ole potkaissut ketään. Suojien laitto on ehkä se haastavin homma, sillä Luke ei pysy hetkeäkään aloillaan vaan steppailee ja nostelee jalkojaan kokoajan.

Ratsuna Luke on hivenen omapäinen ja kärsimätön, mutta oikea ratsastaja voi saada orista esiin oikean monilahjakkuuden. Totta, Luke on hidas oppimaan, mutta toisaalta orilla tuntuu olevan lahjoja hieman joka lajiin. Ne vain täytyy tuoda esiin. Lukella on kestävyyttä, ketteryyttä, nopeutta, hyvät hyppylahjat ja kauniit liikkeet. Harmi vain, että ori ei ole luonteeltaan aina kovinkaan yhteistyönhaluinen. Jo selkäännoustessa ratsastajan täytyy olla nopea ellei halua jäädä jälkeen, sillä Luke on jo yleensä menossa kun ratsastaja vasta yrittää nousta orin selkään. Vaikka ohjat olisivat tiukalla, niin Luke kyllä menee aina johonkin suuntaan, vaikka pohkeenväistöä sivulle jos ei muu auta. Luke on kaikenlisäksi hivenen kovasuinen, joten ohjista saa tosiaan pidättää, jotta ori pysähtyisi eikä vain painaisi eteenpäin. Luke ei siis ole mikään aloittelijoille sopiva ihanneratsu. Kentällä Luke on rauhallisempi kuin yleensä, sillä ori rauhoittuu pikkuhiljaa purettuaan enimmät energiansa tunnin alussa. Luke voi temppuilla viskomalla päätään ja pyrkimällä lisäämään vauhtia, mutta kun ratsastaja on tiukkana ja pitää orin ruodussa, niin yhteistyö alkaa hiljalleen sujua. Lukea tosiaan täytyy ratsastaa päättäväisesti ja tahdolla; orille ei voi vain antaa ohjia ja olettaa, että Luke tekee juuri niinkuin ratsastaja haluaa pelkästä ajatuksesta. Kyllä ratsastajakin saa tosiaan tehdä töitä saadakseen Luken kulkemaan edes kuolaimella, saati sitten koottuna. Kouluratsastus ei olekaan Luken laji, vaikka orilla onkin hienot liikkeet. Lukella ei ole kouluratsulta vaadittavaa kärsivällisyyttä ja hillittyä olemusta. Luke mieluummin tekisi mitä itse haluaa ja osoittaa sen kyllä myöskin. Mutta kyllä Lukelle kunnon kouluratsastusharjoitukset tulevat silloin tällöin tarpeeseen, vaikka oria koko laji hivenen ärsyttääkin. Luke kuumuukin helposti pidemmissä harjoituksissa, mutta pidemmällä tähtäimellä orille on hyväksi silloin tällöin taipua kunnolla ratsastajan tahtoon. Sensijaan westernlajit ovat enemmän Luken mieleen ja ratsastajakin voi jopa nauttia niistä. Lukelta sujuu kyllä niin reining- kuin barrel racingikin, mutta trail-radoilla orilla on tapana säikkyä ja temppuilla. Esteillä Luke on pirteä ja valpas, mutta yllättävän hyvin ratsastajansa hallinnassa. Ainakin jos ratsastaja osaa asiansa. Luke yrittää aina rynniä ensimmäisille esteille, mutta jos orin saa pidettyä kurissa, niin Luke rauhoittuu jo parin esteen jälkeen ja alkaa kuuntelemaan paremmin ratsastajaansa. Luke tajuaa saavansa hypätä esteitä, vaikka tottelisikin ratsastajaansa ja se onkin niitä harvoja hetkiä, kun Luke selvästi tekee mielellään yhteistyötä ratsastajansa kanssa. Lukella on ilmava ja kevyt hyppytyyli, ori omaa hyvän tasapainon ja onnistuu ratsastajansa tuella ajoittamaan askeleensakin esteelle oikein. Luke harvoin kieltää edes ratsastajan oman epäröinnin vuoksi, mutta tiputtaminen hermostuttaa aina hivenen Lukea ja saa orin joskus jopa pukittelemaan. Luke toisaalta ottaa rohkeasti riskejäkin, ori taipuu helposti tiukkoihinkin käännöksiin, eikä vauhtiakaan puutu tarvittaessa. Myös maastoesteet ovat Luken mieleen, sillä maastossa ori saa laukata mielinmäärin ja hyppiä erikoisten esteiden ylitse. Ainoana ongelmana ilmenee Luken säikkyminen, sillä ori kavahtelee herkästi kaikenlaisia liehuvia lippuja yms. Mutta kestävyyttä ja kilpailunhalua kyllä Lukelta löytyy, ori tarjoaa kovan vastuksen kelle tahansa. Maastoilu on niitä hetkiä, jolloin Luke on oikeasti rauhallinen ja rento. Luke nimittäin viihtyy maastossa ja alkuinnokkuuden laannuttua ori asettuu kävelemään nätisti, eikä enää höyrötä turhaan. Lukelle voi hyvinkin antaa pitempää ohjaa, sillä ori pysyy kyllä maastossa käsissä. Tosin Luke on hivenen säikky, joten säpsähtelemiseen yms. kannattaa varautua. Jännittää ei kuitenkaan saa, sillä Luke muuten rupeaa itsekin jännittämään. Luke yleensä tukeutuu ensimmäisenä ratsastajaansa säikähtäessään, mutta joskus ori saattaa vauhkoontuakin. Silloin tosin Luken pitää säikähtää tosissaan kunnolla. Liikenteen seassa Luke on hivenen epävarma ja aranoloinen, joten yleisiä teitä kannattaa tämän orin kanssa vältellä ettei vain sattuisi mitään. Tutuissa maastoissa Luke on kuitenkin yleensä rentoutunut ja onnellinen, ori kulkee varmajalkaisesti vaikeassakin maastossa ja ottaa mielellään haasteitakin vastaan. Tämän vuoksi Luke sopii myös matkaratsuksi, eritoten kun orilla on vielä miellyttävät askeleetkin ratsastaa. Lajitoverin ollessa mukana Luke on energisempi ja valppaampi, mutta suostuu kyllä kulkemaan toisen ratsukonkin takana. Tosin kilpalaukoissa Luke on tavanomaisesti kilpailunhaluinen ja ratsastajan onkin syytä varautua siihen, ettei Luke luovu voitosta helpolla.

Vesi on Lukelle OK-asia, vaikkakaan ori ei ole koskaan pahemmin uimisesta välittänyt. Luke kahlailee mielellään rantavedessä, mutta harvoin suostuu menemään syvälle uimaan. Jokien yli Luke kahlaa myös tottuneesti, mutta siltojen kautta kulkiessa orilla on tapana temppuilla ja empiä pidemmän aikaa. Joskus reilu kannustaminenkaan ei auta, vaan Luke pitää vetää ohjista sillan yli joen toiselle puolelle. Peseminen sujuu myös, kunhan Luke vain rauhoittuu aloilleen. Kuljetuskoppiin Luke nousee tottuneesti ja pelkäämättä, ori pysyy rauhallisena myöskin kuljetuksen ajan. Mutta perille saavuttaessa alkaa sitten se höyrötys, orilla on kova kiire päästä ulos. Kuljetuskopista poistutaankin ryminällä ja hirnahdusten saattelemana - silloin ei auta hoitajankaan hidastella, ellei halua jäädä jälkeen. Kilpailuissa Luke on suorastaan mahdoton; ori hirnahtelee ja pyörii kokoajan halutessaan nähdä kaiken ympäriltään. Kyllä Luken hoitaminen onnistuu kärsivällisyydellä ja sisukkuudella. Lämmittelyn on oltava pitkä ja reipastahtinen, jotta Luke alkaa kuunnellakin ratsastajaansa. Jos ratsastaja selvästi hallitsee Luken kentälle siirryttäessä, suoritus luultavasti menee hyvin. Muussa tapauksessa tuskin. Näyttelyissä Luke on parhaimmillaan, sillä ori rakastaa esiintymistä ja huomiota. Luke onkin ehdoton showhevonen, joka onnistuu aina voittamaan yleisön ja tuomarit puolelleen upealla esiintymisellään. Eläinlääkäriin ja kengittäjään Luke suhtautuu kuten kaikkiin muihinkin - uteliaisuudella, joka säilyy vain hetken, kun orin huomio siirtyy jo muualle. Eläinlääkäri saa tehdä työnsä suhteellisen rauhassa, jos ei oteta mukaan Luken tavanomaista steppailua ja levotonta liikahtelua. Kengittäjäkin saa silloin tällöin taistella Luken kanssa siitä pysyykö se kavio ilmassa vai ei, mutta muuten homma sujuu ongelmitta. Muihin eläimiin Luke suhtautuu hienoisella epäluuloisuudella, ori ei välttämättä halua näitä lähelleen ja osoittaa sen kyllä levottomuudellaan. Eritoten haukkuvat koirat saavat orin helposti hermostumaan.

"Kaunis ilta-aurinko värjää taivaan kauniin punertavaksi, viimeisten lämpimien valosäteiden valaistessa tallipihaa. Lakaiset ajatuksissasi pihan mukulakivetystä, kunnes lähestyvien kavioiden kopsahdusten ääni herättää huomiosi. Kohotat katseesi ja vetäiset henkeä ihastuksesta; tallipihalle tanssahtelee upea, harmaankimo ori häntä soihtuna ja kaula kaarella, käännellen suippoja korviaan edestakaisin. Tasa-askelin ori pysähtyy mukulakivetykselle, kohottaa päätään ja hirnahtaa, höristellen sitten korviaan tallista kuuluvien vastausten suuntaan. Orin selästä hyppää alas tummatukkainen poika, mutta tuskin huomaat tätä ottaessasi pari askelta lähemmäs harmaankimoa. "Oletpas sinä upea.",kuiskaat ihailevasti orille ja orilla ratsastanut poika katsahtaa sinuun hurmaavasti hymyillen, kiittäen kohteliaisuudesta ja lisäten vielä perään ettet sinäkään hullumpi ollut, lähtien sitten taluttamaan harmaankimoa talliin. Katselet pari valjakon jälkeen ihailevana, mutta sitten hento puna kohoaa poskillesi kun alat tajuta mitä tapahtui."

Sukutaulu

i: Tres Beau Acelot Arabialainen täysiverinen, 155cm	ii: Tres Beau Edcaw Arabialainen täysiverinen, 155cm
	ie: Tres Beau Ellen Arabialainen täysiverinen, 152cm
e: Love Me ox Arabialainen täysiverinen, 151cm	ei: MR Perry ox Arabialainen täysiverinen, cm
	ee: Womanizer ox Arabialainen täysiverinen, cm

Sukuhistoria
Luken isä, jo edesmennyt Tres Beau Acelot, oli 155 senttinen ruunikko egyptiläisori. Tutummin Ässä'nä tunnettu oriherra oli luonteeltaan kiltti ja sävyisä, joka sopi niin aloittelijoille ensimmäiseksi hoitohevoseksi kuin myös kokeneemmille kisaratsuksi. Ässä olikin todella monipuolinen kilpa- ja harrastehevonen kelle tahansa, sillä ori taitoi esteiden ja koulun lisäksi myös westernin. Parhaimmillaan Ässä oli kuitenkin ehdottomasti esteiden parissa, sillä ori taipui helposti tiukkoihinkin käännöksiin ja otti mielellään riskejäkin. Isänisä, jo edesmennyt Tres Beau Edcaw, oli raudikko egyptiläisori, joka omasi vaativan luonteen. Edcaw ei ollut hoitohevosena helpoimmasta päästä, mutta kapasiteettia ja lahjakkuutta orilta löytyi niin este- kuin kouluratsastukseenkin. Edcaw olikin tuttu näky kilpailukentillä ja ori sai myös muutamia erittäin lupaavia jälkeläisiä. Isänemä, jo edesmennyt Tres Beau Ellen, oli 149cm:ä korkea kimo egyptiläistamma. Ellen oli hivenen erikoislaatuinen tamma, joka kiukutteli aikansa uusien ihmisten kanssa, mutta saattoi jo seuraavalla hoitokerralla käyttäytyä kuin enkeli. Ratsastaessakin Ellenistä löytyi vauhtia, mutta oikean ratsastajan alta tammasta paljastui lahjakas kouluratsu, joka todella osasi halutessaan liikkua kauniisti. Luken emä, Love Me ox, on kaunis rautias venäläistamma. Tutummin Lida'na tunnettu 152cm:ä korkea tamma on luonteeltaan rauhallinen ja miellyttämisenhaluinen. Lida on kaunisliikkeinen kouluratsu, mutta tamma on myös suosittu jalostuksen puolella. Emänisä, MR Perry ox, on musta ja hyvin rauhallinen arabiori, jonka erittäin hyvät sukujuuret juontavat ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Emänemä, Womanizer ox, on punarautias venäläistamma, joka omaa yhä hyvin varsamaisen luonteen vaikka onkin jo eläkkeellä.

Ikääntyminen kolmesta kahdeksaanvuotiaaksi, jatkuu reaalina eteenpäin.
*3-vuotias 27.01.2009
*4-vuotias 27.03.2009
*5-vuotias 27.05.2009
*6-vuotias 27.12.2010
*7-vuotias 27.12.2011
*8-vuotias 27.12.2012

Kilpailukalenterissa näkyy vain ne kisat jotka Nessa tai Carita ovat käyneet Luken kanssa. Kaikki sijoitukset eivät kuitenkaan näy kisakalenterissakaan. Jos haluat tarkempaa tietoa Luken kisatuloksista niin mene VRL:n tulosarkistoon. Tästä linkistä kuitenkin pääsee kisoihin joissa Break kävi Luken kanssa yhdessä ennen Luken muuttoa Valentine Arabianssiin.

Kilpailukalenteri

Kisa pvm.	Paikka	Laji	Luokka	Sijoitus	Palkinnot	Arvostelu
-	-	-	-	-	-	-
-	-	-	-	-	-	-
-	-	-	-	-	-	-
-	-	-	-	-	-	-
-	-	-	-	-	-	-
-	-	-	-	-	-	-
-	-	-	-	-	-	-
-	-	-	-	-	-	-
-	-	-	-	-	-	-
-	-	-	-	-	-	-

Jälkeläiset

Astutus pvm.	Tamma	Synt pvm.	Varsan nimi	Varsan skp	Omistaja
-	-	-	-	-	-